Yleisenä perusteluna ja henkilökohtaisena motivaationani kaikelle tekemiselle on ajatus elämisen laadukkuuden ymmärtämisestä kokonaisuutena, joka muodostuu toisiaan tukevista osa-alueista. Käytännössä minkä tahansa kokonaisuuden ymmärtämisessä auttaa palastelu, joka tarkoittaa pieniin paloihin pilkkomista ja palojen huolellista tutkiskelua, arviointia ja zoomailua.

Palastelenpa nyt siis elämänlaatua hieman insinöörimäisesti: matemaattisen yhtälön ja teknis-tieteellisen logiikan avulla.

Palastelun tavoitteena on löytää mahdollisimman monta erilaista näkökulmaa yhdelle asialle. Koska elämänlaatu ajatellaan pääosin ihmisen hyvinvointiin liittyvänä filosofis-psykologisena tunnepuolen asiana, teknis-tieteelliset näkökulmat ovat harvassa. Kuitenkin joissain tapauksissa karkea yksinkertaistaminen ja mutkien suoriksi vetäminen auttaa asian käsittelyssä ja eteenpäin pääsemisessä.

QL = FE x [ (YI + PL) /2 ]

(Jep. Visuaalisesti hankala tapa esittää yhtälö. Mutta nyt mennään tällä!)

 

QL = FE x [ (YI + PL) /2 ]

, jossa

QL = quality of life eli elämänlaatu

Elämänlaatu on henkilökohtainen kokemus. Elämänlaatuun ei voi määrittää yleispäteviä sisältöjä, vaan siihen vaikuttavat vaihtelevissa määrin kaikki isot ja pienet asiat yksilön elämässä.

Suhteellisen trendikkäitä termejä, joista välittyy ihmisen fyysisten perustarpeiden tyydyttämisen normalisoituminen. Yhä useamman elintaso riittää perustarpeiden täyttämiseen, joten resursseja on käytettävissä muuhun kuin päivittäiseen elossa pysymiseen. Fyysisen selviytymisen ohella myös henkisen selviytymisen merkitys arjessa on kasvanut. Elämänlaadun potentiaalin etsiminen on kohdentunut sisään päin, koska ulkoiset asiat ovat jo riittävän optimoidulla tasolla.

Tunnetiloilla ja intuitiolla on nykyään yhä enemmän merkitystä ihmisen hyvinvointiin. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin määrittelemiseen liittyvä muutos on tapahtunut samalla, kun ympärillä oleva yhteiskunta on ohjannut ihmiset fyysiselle mukavuusalueelle. Pohdinta elämänlaadusta johtuu siis hyvin pitkälti hyvinvoinnin lisääntymisestä.

 

QL = FE x [ (YI + PL) /2 ]

, jossa

YI = yhteisöllisyys ja identiteetti

Ensimmäinen tekijä elämänlaadun määrittämisessä on yhteisöllisyys ja identiteetti. Identiteetti on yksilön sisäinen asia, joka on eräänlainen kokoelma yksilön siihenastisesta kasvamisesta. Yhteisöllisyys puolestaan on tunne, joka muodostuu yksilön ja ympäröivän yhteisön vuorovaikutuksesta. Yhteisöllisyys muodostuu siitä, että kokee kuuluvansa oikeanlaiseen ryhmään.

Yksikään ihminen ei ole saari. En tiedä kuka niin on alun perin todennut, mutta minusta se kuvaa hyvin ihmisen perusluonnetta. Ihminen on aina omalla henkilökohtaisella panostuksellaan osa jotakin yhteisöä. Jopa he, jotka tietoisesti hakeutuvat erakkomaisiin olosuhteisiin, ovat vähintään siinä roolissaan osa lähintä kylää tai kaupunkia. Yhteisö ja yksittäisten henkilöiden identiteetit ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa.  Yhteisö muodostuu yksilöistä, jotka ovat oman kasvupolkunsa muovaamia.  Ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat yksilöön aina, ja toisaalta jokainen yksilö vaikuttaa omalla panoksellaan omaan yhteisöönsä joko aktiivisesti tai passiivisesti. Hyvinvoinnin kannalta onkin hyvin oleellista, että nämä kaksi asiaa ovat tasapainossa.

Yhteisöllisyyden ja identiteetin yhdessä muodostama tekijä kuvataan kertolaskun tuloksena eli tulona, ei yhteenlaskettuna summana. Kertolaskun periaatteiden mukaisesti jommankumman tekijän ollessa nolla, on kokonaisuuskin nolla. Toisin sanoen, mikäli yksilöltä puuttuu oma identiteetti – tai se on yksilölle epäselvä – ei myöskään voimakas yhteisöllisyys pysty kompensoimaan puutetta elämänlaadun suhteen. Vastaavasti vahvakaan oma identiteetti ei tue elämänlaatua, jos yksilö ei tunne yhteisöllisyyttä elinpiirissään.

Yksilö voi kuulua myös useaan yhteisöön, joilla jokaisella on yksilölle erilainen merkitys. Ihmisen kasvamiselle on hyväksi olla sopivassa suhteessa sekä kaltaistensa seurassa että sosiaalisella epämukavuusalueella, itselle epäluontevassa yhteisössä. Parhaimmillaan ryhmässä voi tuntea itsensä ymmärretyksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Omaksi kokemansa ryhmän lisäksi on terveellistä myös toisinaan tutustua itselle vieraampiin yhteisöihin. Oman ryhmän ulkopuolelle katsominen avartaa näkemystä.

Elämänlaadun kannalta on siis oleellista, että sekä yksilön oma identiteetti että yksilön kokema yhteisöllisyys ovat molemmat olemassa.

 

QL = FE x [ (YI + PL) /2 ]

, jossa

PL = päämäärät ja luovuus

Myös päämäärät ja luovuus muodostavat toisistaan riippuvan yhteisen tekijän suhteessa elämänlaatuun. Päämäärä on jokin lopputulos, joka asetetaan tekemisen tavoitteeksi ja jota kohti pyritään etenemään. Luovuus taas on ominaisuus ja taito, jonka määrä kuvastaa yksilön kykyä soveltaa tietoa ja ratkaista ongelmia. Jos yksilöllä ei ole päämääriä niin suurikaan määrä luovuutta ei vaikuta elämänlaatuun. Puolestaan ilman luovuutta korkealle asetettujen päämäärien saavuttaminen on mahdotonta. Usein päämäärien saavuttaminen riippuu enemmän tai vähemmän myös ennakoimattomista asioista, tai oikeammin kyvystä reagoida niihin.

Päämäärien ja luovuuden välillä on kyse tasapainosta. Päämäärien asettaminen kannustaa tavoittelemaan jotakin. Toisaalta tavoitteiden saavuttamiseksi on usein käyttämään luovuutta. Ainakin mikäli tavoitteet on asetettu riittävän korkealle. Tasapaino tarkoittaa myös sitä, että päämäärien ja luovuuden keskinäinen suhde on henkilökohtainen. Jollakin painopiste on enemmän päämäärissä, mikä tarkoittaa, että henkilön vahvuudet ovat nimenomaan päämäärien asettamisessa ja niiden merkitsevyydessä kaikessa toiminnassa. Toisilla taas luovuus on painottunut siten, että päämäärä voi olla suhteellisen epämääräisesti asetettu, mutta toimintasuunnitelma on asetettu luovuuden raameihin.

Hyvä esimerkki luovuuden painottumisesta on vaikkapa taidemaalarin työ, jossa tavoite on maalata taulu. Maalaamiseen valitaan tietyt välineet ja olosuhteet, jonka jälkeen lopputulos on maalarin luovuuden sanelemaa. Esimerkki päämäärän painottamisesta voisi puolestaan olla tietyn tutkinnon suorittaminen. Päämäärä on yksiselitteinen ja toimintasuunnitelma sen saavuttamiseksi suhteellisen tarkoin raamitettu. Suunnitelman ulkoiset raamit ovat rajatut, joten sen toteuttamiseksi ei tarvitse käyttää kovinkaan paljoa luovuutta.

 

QL = FE x [ (YI + PL) /2 ]

, jossa

FE = fyysinen ja emotionaalinen turvallisuus

Merkittävin tekijä, joka vaikuttaa ihmisen kokemaan elämänlaatuun on turvallisuus. Fyysisen ja emotionaalisen turvallisuuden tunne on useimmiten riippuvainen nimenomaan muista ihmisistä.

Fyysinen turvallisuus on käsitteenä yksinkertainen, koska raja yksilön ja ympäristön välillä on selkeä: fyysinen yksilö on helposti hahmotettava kokonaisuus. Fyysinen turvallisuus tarkoittaa yksilön fyysistä koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Emotionaalinen turvallisuus puolestaan on hieman haasteellisempi käsite nimenomaan rajaamisen suhteen, koska se on täysin yksilön itsensä kokema tunne. Tunteet ovat yhdistelmä yksilön itsensä aiempia kokemuksia ja toisten yksilöiden kanssa käytyä vuorovaikutusta. Tiettyä tunnetta ei voi ulkopuolelta määrittää eikä ennustaa, koska siihen vaikuttavia yksityiskohtia on lukematon määrä. Oleellisinta onkin ymmärtää se, että emotionaaliseen turvallisuuteen liittyvät vaatimukset ovat yksilökohtaisia. Nimenomaan määrän suhteen. Jotkut tarvitsevat enemmän muiden ihmisten läsnäoloa, kun taas jotkut tarvitsevat enemmän omaa tilaa; jotkut tarvitset enemmän huomioimista, toiset vähemmän.

Mutta kokonaisuutena turvallisuuden tunteeseen tarvitaan kuitenkin sekä fyysinen että emotionaalinen puoli.

Turvallisuuden tunne on vajaa, mikäli jompi kumpi osa-alueista ei toteudu. Ja jos turvallisuuden tunne on vajaa, niin muilla asioilla puutetta on mahdoton kompensoida. Fyysisesti turvattomassa ympäristössä yksilön elämänlaatua eivät paranna vahva yhteisöllisyys eikä ylitsevuotava luovuus. Emotionaalisesti turvattomassa ympäristössä puolestaan vahvakaan identiteetti tai helposti saavutettavissa olevat päämäärät eivät paranna elämänlaatua. Vajaaksi jäävä turvallisuuden tunne vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun, vaikka muut osa-alueet olisivatkin hyvällä mallilla. Pahimmillaan turvattomuuden tunteen kanssa selviäminen kuluttaa yksilön resursseja, joten jaksamisen raja tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.

 

QL = FE x [ (YI + PL) /2 ]

, jossa

”x” ja ”/2” = tekijöiden keskinäinen painoarvo

Elämänlaatu paranee yksittäisten asioiden parantamisella, mutta oleellista on myös huomioida eri osa-alueisiin panostamisen tärkeysjärjestys. Tarkastelu kannattaa siis aloittaa turvallisuuden tunteesta. Jos turvallisuudentunne on olemassa perustasolla, on mahdollista keskittyä muiden asioiden kehittämiseen.

Siinä missä elämisen määrään – siihen aikaan, joka itse kullakin on käytettävissä syntymän ja kuoleman välillä – emme voi kovinkaan paljon vaikuttaa, elämisen laadukkuuteen jokaisella aikuisella on verrattain enemmän vaikutusmahdollisuuksia. Joidenkin asioiden olemassa olemiseen omassa elämässämme voimme itse vaikuttaa valinnoillamme.  Muiden asioiden kokemiseen niiden vastaan tullessa voimme vaikuttaa omalla asenteellamme eli sillä, miten mukaudumme ympäristön muutoksiin. Kyseessä on myös jatkuvasti muutostilassa oleva asia, jossa vakiotilan saavuttaminen on aina väliaikaista.

Omaa – ja miksei läheistenkin – elämänlaadun tarkkailua kannattaa harrastaa vähintäänkin säännöllisesti.