Nuorten työllistymisen maksimoinnista

Idea tähän tekstiin lähti yksittäisestä poustauksesta Facebookin ihmeellisessä ajatusten virtauksessa.

Näin siis mielenkiintoisen ilmoituksen vieläkin mielenkiintoisemmasta avoimesta työpaikasta: Lappeenrannan kaupunki haki työllisyyskoordinaattoria nuorten työllistymisen maksimointiin. Olikin pitkästä aikaa virkistävä teksti poikkeuksellisesta työtehtävästä.

Haaste kokonaisuudessaan on valtakunnallinen, ja siten myös ratkaisumallit ovat sovellettavissa valtakunnallisesti.

Nyt, kun kyseisen tehtävän hakuaika on mennyt umpeen, rohkaistuin kirjoittamaan oman näkemykseni ratkaisuista niihin haasteisiin, joita hakemuksessa esitettiin. Koordinaattorin pitäisi vastata kysymykseen:

Miten maksimoidaan alueen nuorten työllistymisen erilaiset mahdollisuudet?

Tehtävänkuvaan sisältyy yritysyhteistyö, nuorten tapaaminen, ratkaisut työllistymiseen, kevytyrittäjyyden kehittäminen, piilotyöpaikkojen etsiminen, nuorten motivointi, mikrotyön lisäämisen uudet keinot…

Ollaan siis merkittävien asioiden äärellä.

Kyseessä on todella kokonaisvaltainen ja tärkeä tehtävä, jonka tuloksellisella suorittamisella on pitkäaikaisia vaikutuksia sekä yksilöiden että yhteisön kannalta.

Tästä huolimatta kysymys, joka ensimmäisenä tuli mieleeni, oli hyvin käytännönläheinen ja suppea:

Miksi tehtävä on kokoaikainen ja täyspäiväinen?

Kuulostaa toimistossa istumiselta, vaikka käytännössä nuorten tapaaminen tapahtuu milloin tahansa ja illemmalla. Toki kaikenlainen yhteistyö edellyttää palavereita ja tapaamisia yhteistyötahojen kanssa, mutta kuitenkin. Jotenkin takaraivoon jäi ajatus, että tehokkaalla puuhastelulla tuossa olisi mahdollisuudet saavuttaa hyvinkin korkealle asetettuja tavoitteita. Ja vieläpä joustavalla työajalla, eli luultavasti kyseessä on 24/7- työ, johon tarvitaan 24/7- työntekijä.

Ja sitten itse varsinaiseen asiaan.

Yritysyhteistyö on eräs mielenkiintoisimmista asioista, joita tiedän

Seuraan jatkuvasti kiinnostavien, eli jollain tapaa poikkeuksellisten, yritysten toimintaa. Poikkeuksellisten yritysten ideat kumpuavat mielestäni niin syvältä yrittäjän sisältä, että näen niissä sellaista voimaa, joka jollain tavalla puskee yritystä menestymään. En tarkoita, että yritys tahkoaisi nopeasti isoa liiketulosta. Tarkoitan sitä, että yrityksellä on vakaa pohja henkisesti: yrittäjän usko omaan tekemiseen on ensimmäinen asia, joka pitää olla betonoitu. Kaikki muu ponnistaa siitä.

Voisin kirjoittaa vielä laveamminkin yritysyhteistyöstä, mutta jätän sen nyt suosiolla tuleviin kirjoituksiini. Keskityn nyt nuorten näkökulmaan.

Nuoret tulee työllistää yrittäjille, ei yrityksiin

Yritysyhteistyö nuorten työllistymisessä tarkoittaa, että koordinattorila pitää olla henkilökohtaisia suhteita yrittäjiin sekä taito luoda uusia suhteita jatkuvasti. Koordinaattorin tulee tuntea erilaisia yrityksiä ja nimenomaan erilaisia yrittäjiä. Korostan mielelläni nuorten ohjauksen merkitystä, tässäkin asiassa. Mielestäni oleellista on tunnistaa ja löytää yrittäjät, mielellään pk-sektorilta, jotka aidosti ovat kiinnostuneita työllistämään nuoria.

Nuorten työllistäminen yrityksiin, joissa saa tylyn vastaanoton opettaa nuorille monta asiaa väärin. Niitä on vaikea korjata, joten ne näkyvät pitkään nuoren toimintatavoissa työelämässä. Toivon, että tähän koordinattorin tehtävään valittavalla henkilöllä on hyvä ihmistuntemus, jotta hän osaa yhdistää nimenomaan oikeat nuoret oikeisiin yrittäjiin.

Yrittäjän asenne nuoria kohtaan on oltava kunnossa, jotta työllistymisestä on pitkäaikaista vaikutusta nimenomaan nuorelle.

Yrittäjän näkökulmasta nuoren työllistämisen hyötyjä on mahdollista ajatella laajemminkin kuin lisäkäsiparina. Yrittäjällä on valta vaikuttaa yksittäisen nuoren kokemukseen työelämästä. Yrittäjän tulee tiedostaa ja suhtautua vakavasti siihen, että kokemus saattaa olla nuorelle ensimmäinen ja siksi erityisen merkityksellinen. Nuorten työllistymishankkeissa mukana olevat yritykset täytyy siis osata valikoida huolella.

Sitten seuraava asia: nuorten tapaaminen.

Nuorten tapaaminen on taitolaji

Ensinnäkin tulee tiedostaa, että kukaan vähänkään nuorta vanhempi ihminen ei ole ”inessä” siinä ”skenessä”.  Ainut tapa suhtautua tapaamisiin, on siis kuunnella yksittäisiä nuoria ja yrittää sisäistää sitä nimenomaista maailmankolkkaa, jonka kyseinen nuori avaa. Jos yrittäjien tunnistaminen edellytti ihmistuntemusta niin nuorten tapaaminen edellyttää jo lähes supervoimia sillä sektorilla. Nuoria pitää haluta ja jaksaa kuunnella ilman ennakkokäsityksiä ja nopeita johtopäätöksiä. He ovat korostetusti jokainen oma yksilönsä, eikä heitä kannata niputtaa samalla tavalla kuin ehkä jo urautuneempia aikuisia.

Ja todellakin:

Se, mitä nuoret ensimmäisenä tarvitsevat, on rohkaisu oman polun etsimiseen.

Asioita voi tehdä niin monella tavalla, ja tavoitteisiin voi päästä niin montaa polkua pitkin. Jokaisella nuorella on vahvuuksia, joita voi hyödyntää. Ne vain täytyy kaivaa esille. Haasteellista on se, että kaivaminen on nuoren omaa hommaa, kukaan muu ei voi tehdä sitä nuoren puolesta. Oleellista nuorelle tämän kaivamisen toteuttamisessa, on luotettavan turvaverkon olemassa olo. Turvaverkko on yhdistelmä nuoren ihmissuhteista, joihin kuuluvat niin kaverit, tuttavat kuin oma perhekin.

Rohkaisu ja tukeminen ovat yksinkertaisia, mutta tärkeitä toimia, joilla aikuiset voivat nuoria auttaa

Näitä molempia voi tehdä kuka tahansa ja missä tahansa. Tässä tapauksessa koordinaattorilla tulee olla valmius rohkaista ja tukea etenkin heitä, joiden lähipiiri ei siihen kykene. Tämä on lähinnä yksinkertainen toteamus, koska lähimpien ihmisten tukeminen on haastavaa etenkin silloin, kun samaan ihmiseen kohdistuu myös henkilökohtaisia odotuksia ja huoli pärjäämisestä. Sama inhimillisyys on läsnä kaikissa muissakin ihmissuhteissa.

Tyypillisesti tarvitaan ulkopuolinen henkilö, jonka ennakko-odotukset nuoren suhteen ovat täysin avoimet, jotta rohkaisu ja tukeminen menevät perille ja tuottavat tulosta.

Vanhempien odotukset perustuvat tavallisesti siihen, että vanhemmat haluavat olla tyytyväisiä oman jälkikasvunsa ratkaisuihin. Vanhemmat odottavat hyvin konkreettisia asioita omista lähtökohdistaan käsin, mikä on hyvin inhimillistä. Huoli pärjäämisestä johtaa usein korostuneeseen ”tekisit nyt edes jotain”-ohjeistukseen, joka voi nuoresta tuntua painostavalta ja ahdistavalta. Ahdistus saattaa johtua epätietoisuudesta sen suhteen, että mihin ratkaisujen tekeminen johtaa. Tässä vuorovaikutuksessa punnitaan myös nuoren luottamus omiin kykyihin elää omien valintojensa kanssa. Kun kyseinen ominaisuus puuttuu monelta aikuiseltakin, niin nuorilla se on todellinen harvinaisuus. Ehkä tuli siis jo selväksi, että välitän nuorista hyvin paljon. Haluan nähdä mahdollisimman monen nuoren kasvattavan omat siivet ja lentävän rohkeasti kohti uusia seikkailuja!

Nuoria täytyy rohkaista ja tukea kaikin mahdollisin keinoin, ja jokaiselle elämänalueella.

Mutta se tärkein juttu, eli ratkaisu nuorten työllistymisen maksimoimiseen, tulee tässä:

Nuoret tulee ensimmäisenä ryhmäyttää yhteisten kiinnostuksenkohteiden perusteella

Tarkoitan sellaisten pienten ryhmien kannustettua ja ohjattua muodostamista, joissa on jokin punainen lanka. Punainen lanka voi olla joko toimintatapa tai tavoite. Kuitenkin niin, että ryhmässä on toisiaan täydentävää osaamista, kokemuksia ja ominaisuuksia. Nuorten työllistyminen paranee, kun heidän omat vahvuuteensa päästetään valloilleen hyvällä ohjauksella. Siinä tarvitaan mahdollistajia ja rohkaisijoita. Vertaistuki ja sen mukana tuleva itsensä hyväksytyksi kokemisen tunne on nuorille ensiarvoisen tärkeää. Tämän toteamisen riittää, jos ajattelee niitä nuoria, jotka ovat työllistyneet: heillä on rohkeutta ja itseluottamusta sekä tukeva lähipiiri. On hyviä suhteita ystäviin ja useita yhteisöjä, joihin kuulua. Ryhmässä on paljon etuja, joista nuorten kohdalla ”kaveria ei jätetä”-toiminta on eräs oleellisimpia. Mitä tahansa on mahdollista saavuttaa, jos tekee sitä mitä sydän sanoo ja nimenomaan hyvällä porukalla.

Mahdollisuudet menestyä ja kukoistaa kasvavat, kun on yhteisö, johon tuntee kuuluvansa.